Aloysius Vuurtjevaren

That's my impression

Nimi: Aloysius Vuurtjevaren
(tuttavien tai tutumpien asiakkaiden kesken Aloy)
Sukupuoli: Mies
Ikä: 29. Syntymäpäivä 13.12.
Horoskoooppi: Jousimies
Kielet: Englanti, ranska, (hollanti)

Pelaaja: Linnunpelätin
Pelipaikka: Snowfinch RPG

I learned my lesson

Ammatti/koulutus: Kirjakauppias/barista. On käynyt peruskoulun, lukion ja opiskeli hetken aikaa sotateknillisessä instituutissa, kunnes lopetti opintonsa kesken perhetragedian vuoksi. Sittemmin opiskeli avoimessa yliopistossa kauppatieteiden perusopintoja ja kävi sekä kotikaupungissaan Vancouverissa että Yhdysvalloissa suorittamassa baristakursseja toteuttaakseen uuden päämääränsä; Nykyään Aloysius työllistää itse itsensä, ylläpitäen Welldonin ja Sandsleyn kaupunginosien rajamailla omaa kirjakahvilaansa, nimeltään "Brown Books".

x Pitää viherkasveista, omistaa niitä useamman ja hoitaa niitä huolella
x On suhteellisen hyvä piirtäjä, harrastuksenaan piirtää lyijykynä- ja hiilipiirroksia
x Musiikkimaku liikkuu akselilla klassisesta musiikista kevyeen poppiin ja indieen, joskin kahvilakelpoisen musiikin lisäksi myös elektroninen musiikki on lähellä miehen sydäntä
x Nautiskelee mielellään oluita ja viinejä, toisinaan myös viskiä
x Seurassa saattaa mennä muitakin väkeviä shotti jos toinenkin, mutta tätä tapahtuu huomattavasti harvemmin
x Ei polta

Staring at faces by the Serpentine

Ulkonäkö: Pituus 181 cm, paino 66 kg, tummanruskeat silmät, vaalean kuparinpunaiset lainehtivat hiukset. Pitkänomaiset kasvot, korkeat poskipäät ja otsa, suora nenä ja kapea leuka. Aloysius ei ole turhan urheilullinen, mies lukee mieluummin kahvikupin kanssa sohvannurkassa kuin lähtee lenkkipolulle ja siltä hän ruumiinrakenteensa puolesta näyttääkin. Mies on sopusuhtainen mutta hoikka, ja ennemmin hontelo kuin lihaksikas.

Pukeutumisestaan Aloysius kuitenkin pitää huolta - erilaiset kauluspaidat yhdistettynä tummiin liiveihin, slipoovereihin, farkkuihin ja talvisin villapaitoihin ovat hänelle tyypillisimpiä asukokonaisuuksia. Viileämpien aikojen ulkotakkina miehellä on useimmiten sama, hieman kulunut mutta hyvin palveleva musta polvipitkä villakangastakki. Lämpimämpinä vuodenaikoina hän harvemmin käyttää takkia lainkaan. Ulkoasusteisiin kuuluvat myös erilaiset kaulahuivit, hattuja Aloysius käyttää tuskin koskaan.

Väreistä mies ei ole turhan tarkka, joskaan mitään liian räikyvää hän ei nyt laita päälleen jouluvillapaitoja lukuun ottamatta. Murretut sävyt, tummat vihreät, ruskeat, siniset, viininpunainen sekä valkoinen ja musta ovat niitä tavallisimpia valintoja. Useimmiten, varsinkin töissä ollessaan, löytyy asukokonaisuudesta vielä jonkinnäköinen solmio tai solmuke, mutta vapaa-ajallaan mies ei välttämättä tätä omasta mielestään virallisempaa lisäystä vaatetukseensa tee. Yleisesti ottaen Aloysius pukeutuu vaatekappaleista huolimatta rennosti, kauluspaitojen hihat on yleensä kääritty ja liivi saattaa olla vain yhdellä napilla kiinni, jos on ollenkaan.

Aloysius omistaa noin kolmet kengät, mutta hoitaa niitä hyvin, ja nahkaiset nilkkurit ja maihinnousukengät näyttävät vuodesta toiseen lähes uusilta. Satunnaisesti käytetyt tennarit vaihtuvat yleensä uusiin ennen kuin pohjat kuluvat puhki. Miehen vaatetus ei ole yleisesti ottaen mitenkään liian hienoa tai pröystäilevää, mutta joistakin vaatekappaleista saattaa nähdä että upseerin leskeneläkettä nauttiva äiti on saattanut käydä poikansa kanssa vaatekaupassa. 

Pääosin Aloysius toki ostaa vaatteensa itse ja valitsee ennemmin laatua jota käyttää seuraavat kymmenen vuotta kuin jotakin halpaa joka on hyvällä tuurilla rikki seuraavassa kuussa. Välistä saattavat hänen vaatteensa olla hieman nuhjuisessa kunnossa, mutta eivät koskaan rikki tai likaiset. Sama pätee mieheen itseensä, joka antaa tukkansa kasvaa kyllä välistä pidemmäksikin ja pitää sitä auki, mutta takkuinen tai epäsiisti se harvemmin on. Aloysius ei yleensä kasvata viiksiä tai partaa, mutta siistit pulisongit mieheltä yleensä löytyy. Tatuointeja tai lävistyksiä miehellä ei ole ja hiusten väri on sitä mitä luonto on hänelle suonut.


Walking slowly I realised

Luonne: Aloysius on tavoiltaan käytännöllinen, rento persoona. Yleisesti ottaen - ja toki asiakaspalvelijan työnkuvan edellyttäessä - on mies hyväntuulinen ja kohtelias, pyrkien tulemaan toimeen kaiken kansan kanssa, asiakas tai ei. Hyvien tapojen kuoren alle kätkeytyvät kuitenkin epäily ja epävarmuus. Miehen menneisyyden kolhut vaikuttavat edelleen hänen elämäänsä eikä hän ole turhan kärkäs päästämään ketään turhan läheisiin väleihin kanssaan. Voisikin sanoa että Aloysius on tyypillinen hyvän päivän tuttu - monet pitävät hänestä ja hänellä on yleisesti ottaen mukavan tyypin maine, mutta harva voi sanoa hänet todella tuntevansa.

Moinen luonteenlaatu on osaltaan vaikuttanut siihen, että mies jätti lupaavan uransa asetekniikan parissa ja päätyi pitämään kirjakahvilaa kanadalaisen kaupungin paremmalle puolelle. Aloysiuksella ei ole muita palkattuja työntekijöitä, mitä nyt hyväntahtoisuuttaan ottaa silloin tällöin nuoria työharjoittelijoiksi jotta nämä saisivat työkokemusta itselleen. Kuitenkaan hän ei juuri luota kehenkään että jakaisi omia huoliaan ja tuntojaan, ja onkin ehkä ajoittain hieman sulkeutuneen oloinen. Ei sillä etteikö Aloysius olisi puhelias ja sosiaalinenkin, mutta ero lieneekin siinä että naapuruston kuulumisista tai uusimmasta kirjalöydöstään hän voi rupatella asiakkaiden kanssa tuntikaudet, mutta oman elämänsä kuulumisista tai tunnoistaan hän vaikenee kuin muuri.

Omasta sulkeutuneisuudestaan huolimatta Aloysius on silti avarakatseinen ja yleisesti ottaen suvaitsevainen, eikä tuomitse toisia turhanpäiten ulkoisten seikkojen tai huhupuheiden perusteella. Teot kertovat hänen mielestään lähes yhtä paljon kuin sanat, olkoonkin että mies arvostaa myös puheenlahjoja ja kirjoittajankykyjä - hänen kahvilassaan saattaakin saada mahdollisuuden levittääkin tuotantoaan jos joku lupaava kirjoittajanalku vaikkapa omakustanteestaan sattuu mainitsemaan. 

Vastaavasti saattavat Aloysiuksen omat sanat kiiriä laajemmalle kuin olisi välistä hyväksikään - jos jotakin niin mies on tunnetusti rehellinen, eikä kiertele mielipiteidensä kanssa vaikka ne saattaisivatkin toisinaan ärsyttää tai jopa satuttaa jotakuta. Kaikesta kohteliaisuudestaan Aloysius on jopa hieman tunnekylmä, eikä aina osaa lukea tilanteita tai tulkita toisia ihmisiä. Siksi konfliktitilanteissa tai muuten jos keskustelu etenee liian nopeasti niin sanotusti liian syvälle tasolle, mies saattaa hämmentyä ja kaikesta kohteliaisuudestaan huolimatta vaikuttaa lähinnä tylyltä. Tämä juontaa toki juurensa miehen menneisyydestä, mutta koska Aloysius ei itseään juuri selittele saattaa hänen käytöksensä välillä aiheuttaa väärinkäsityksiä. 

Yleisesti ottaen Aloysius antaa elämänsä edetä omalla painollaan ja keskittyy niihin asioihin, jotka hänelle eniten merkitsevät - työ, ja hänen äitinsä hyvinvointi. Isän ja veljen kuolemien jättämät arvet hänen sisimmässään paranevat tuskin koskaan, ja osittain miehen tunnekylmyys johtuukin siitä. Miten Aloysius jotenkin käsittelee asian, on, että veli ja isä veivät osan hänen tunteistaan mukanaan hautaan, eikä mies itse enää kykene tai uskallakaan muodostaa samanlaisia läheisiä, lämpimiä välejä uusiin ihmisiin ettei tulisi uudelleen samalla tavalla satutetuksi. Äitinsä kanssa Aloysius on edelleen läheinen ja hänen hyvinvoinnistaan huolehtii sitten senkin edestä. Parhaansa Aloysius kuitenkin tekee selviytyäkseen siitä mihin ikinä onkaan ryhtynyt, ja omaa liikeyritystään hän hoitaa suurella intohimolla ja ylpeydellä.


I went looking for someone I couldn't find

Menneisyys: Aloysius syntyi esikoisena Arius ja Marjolein Vuurtjenvarenille. Hänen isänsä oli upseeri Kanadan Kuninkaallisissa Ilmavoimissa ja äitinsä kotirouva, jolla oli lastentarhaopettajan koulutus. Aloysiuksen vanhemmat olivat juuriltaan hollantilaisia, isovanhempiensa muutettua siirtolaisina Kanadaan maailmansotien välillä, ja siksi perheen kotikielenä oli englannin lisäksi ranskan sijaan myös hollanti. Aloysius on myöhemmin koulussa oppinut ranskaa sen verran hyvin että voi asioida silläkin kielellä esimerkiksi asiakkaiden kanssa, mutta puhuu sujuvammin englantia ja vielä jonkin verran hollantia, joskin sitä käyttää lähinnä äitinsä kanssa. Perheeseen kuului myös Aloysiusta kolme vuotta nuorempi veli, Gervasius. Veljesten välit olivat nuoresta pitäen hyvin läheiset, ja perheen sisäinen elämä muutenkin lämminhenkistä.

Aloysius on syntynyt ja kasvanut Vancouverissa, jossa perhe asui hänen nuoruutensa. Molemmat pojat kävivät peruskoulun ja lukion hyvin arvosanoin, mistä Aloysius jatkoi stipendillä asevoimien teknilliseen opistoon, kun taas veli osallistui kutsuntoihin ja lähti seuraamaan isänsä jalanjälkiä ilmavoimiin. Nuoremman veljen valmistuessa koulutuksestaan isoveli oli vasta puoliksi valmis, mutta heidän keskinäisiin väleihinsä se ei vaikuttanut ja Aloysius toivoikin vain parasta pikkuveljelleen siitä hetkestä, kun tämä ensikertaa lähti tositoimiin kanadalaisen hävittäjän puikoissa ja seurasi isäänsä taivaalle. Liikekannallepano oli nuoremman Vuurtjenvarenin ensimmäinen, ja tapahtui Afganistanin kriisin ollessa kuumimmillaan. Isä ja nuorempi poika lähtivät Aasiaan turvaamaan rauhaa - äiti ja vanhempi veli jäivät Kanadaan. Kun mustareunainen kirjekuori saapui, oli Aloysius viittä vaille valmis maisterinpapereineen. Aseteknikoksi hän ei kuitenkaan lopulta koskaan valmistunut. 

Aloysiuksen isä ja nuorempi veli tulivat alasammutuiksi ja menehtyivät molemmat epäonnistuneessa ilmaiskussa, mikä mursi vanhemman veljen täysin. Nuori mies keskeytti opintonsa välittömästi ja halusi sanoutua irti kaikesta mikä liittyi vähänkään armeijaan, asevoimiin yleensä saati kojeisiin joilla tapettiin toisia - ketä tahansa, kanadalaisia tai talibaneja, sillä ei ollut Aloysiukselle merkitystä. Hetkeen ei mikään mahti maailmassa voinut liikuttaa murtunutta miestä, ja ennen eloisa ja sosiaalinen nuorukainen muuttui vain varjoksi entisestään. Lopulta Aloysiuksen ja itsetuhon välissä seisoi enää äiti, joka kuitenkin lopulta otti tilanteen haltuunsa ja sai jäljelle jääneen poikansa uuteen nousuun, mutta aivan ennalleen nuori mies ei enää koskaan palannut.

Kesti hetken ennen kuin Aloysius löysi uuden suunnan elämälleen. Asevoimien leipiin hän ei enää palaisi, siitä hän oli varma. Mutta kirjoista hän oli nauttinut aina ja kahvia oli kulunut niin tentteihin lukiessa kuin niistä huolimatta - miksei hän siis yhdistäisi näitä kahta, asioita joiden parissa hän vietti aikaansa muutenkin mutta joista voisi ehkä vielä jalostaa ihan käyvän päivätyönkin. Äitinsä kannustamana Aloysius löysikin pian itsensä opiskelemasta kaupallista alaa hyödyttäviä kursseja avoimesta yliopistosta, ja siinä sivussa hän liittyi paikalliseen kahvinharrastajien yhdistykseen, jonka avustuksella hän pääsi osallistumaan baristoille suunnattuihin koulutuksiin. 

Aloysius oli aina ollut enemmän lukutoukka ja tekninen osaaja kuin konkreettisesti käsillään tekijä - mutta kahvijuomien valmistuksesta, maidon höyryttämisestä ja papujauheen suodattamisesta täydelliseksi elämykseksi kupissa hän löysi jotakin uutta itsestään, jotakin, missä hän ei ollut aluksi edes uskonut millään tavalla onnistuvansa. Kahvinteko saattoi olla tiedettä ja mittailtavissa hyvinkin tarkasti, mutta siinä oli myös luovuuden ja arvaamattomuuden elementtejä jotka toisaalta aluksi rassasivat miestä suunnattomasti, toisaalta tekivät hänen liiankin pikkutarkalle mielelleen pitkässä juoksussa vain hyvää.

Vancouver ja sen mahdollisuudet olisivat toki olleet varmasti avoimia yhdelle uudelle kahvilalle, mutta elämänsä kahvinteon myötä rentouduttua ja avarruttua aivan uudella tavalla alkoi Aloysius kaivata elämälleen hieman rauhallisempaa ympäristöä, ehkä aavistuksen pienempää kaupunkia. Miten hän löysikin itsensä lopulta ihmettelemästä pientä liikehuoneistoa takahuoneisiin remontoidulla kahden huoneen ja kylpyhuoneen asunnolla Snowfinch -nimisestä kaupungista, sitä Aloysius ei itsekään tiedä. Isänsä aseman suomalla perityllä varallisuudella ja äitinsä avustuksella hän kuitenkin sai hankittua tämän itselleen juuri sopivan oloisen, hieman nuhjuisen mutta viihtyisän huoneiston Vancouveria hieman pienemmän kaupungin sykkeestä. 

Nyt mies on asunut kaupungissa jo useamman vuoden, ja hänen kahvilallaan on vakaa maine ja asiakaskunta. Sijaintinsa puolesta kahvila houkuttelee niin paikallisia kuin turistejakin, mutta se ei Aloysiusta haittaa. Pääasia on, että hän tuntee löytäneensä paikkansa maailmassa, tekee jotakin itselleen tärkeää ja tekemistä riittää sen verran että hän voi tuudittautua todellisuuteen ja painaa menneet pois mielestään ja nykyisyyttään häiritsemästä - ainakin pinnallisesti. 

Aloysius pyrkii elämään mahdollisimman itsenäistä elämää eikä varsinkaan taloudellisesti hyödynnä perheensä varoja ellei ole aivan pakottavassa tarpeessa - millaisia tilanteita hän parhaansa mukaan koettaa välttää, liike- ja asuintilojensa hankinnan ollessa tähän mennessä ainoa mittavampi poikkeus. Vancouverissa yhä asuvaan äitiinsä hän kuitenkin pitää yhä säännöllisesti yhteyttä ja kantaa jatkuvaa huolta tämän hyvinvoinnista, olkoonkin että äidillään on yleisesti ottaen kaikki hyvin. Pelko viimeisen elossa olevan perheenjäsenen menettämisestä on kuitenkin miehelle suuri, vaikka äiti kaikkensa tekeekin, ettei poikansa liikaa vieläkin antaisi menneisyyden vaikuttaa nykyisyyteensä.

>>Aikajana


You'd been and gone, I know you lied

Suhteet: Menneisyytensä jättämien arpien puolesta syvempien luottamussuhteiden muodostaminen ja sitä kautta myös parisuhteiden muodostaminen on Aloysiukselle hyvin vaikeaa, olkoonkin etteikö mies olisi yrittänyt muutamaankin otteeseen. Suhteet ovat kuitenkin päättyneet lyhyeen, sillä mies on katsonut parhaaksi vetäytyä ennen kuin tunteet puolin tai toisin ovat syventyneet liiaksi - ennenkuin hän satuttaisi toista sen enempää, tai ennenkaikkea ettei toinen vain pääsisi satuttamaan häntä.

Ehkä luottamuspula kuitenkin saadaan vielä korjattua, yrittämästä ei kukaan estä. Ehkä mies ei vain ole vielä löytänyt itselleen Sitä Oikeaa... miestä tai naista.